Espanjalaisen barokkioopperan juuret

Barokkiooppera keskittyi vahvasti Italiaan, jolla oli suurta vaikutusta barokkioopperan tyylin kehittymiselle. Klassismin aikaan asti libretot olivat monesti italiankielisiä myös Italian ulkopuolella. Onkin tärkeää tarkastella Italian barokkioopperaa voidakseen ymmärtää espanjalaista barokkioopperaa.

Miten ooppera syntyi?

Lähdettäessä etsimään oopperan juuria voidaan matkata ajassa taaksepäin aina renessanssin aikakaudelle saakka. Oopperan juurien voidaan nimittäin katsoa olevan renessanssin aikaisissa draaman muodoissa; pastoraali- ja madrigaalidraamassa, jotka olivat omana aikanaan suosittuja taidemuotoja. Näissä taidemuodoissa yhdistyi draama sekä musiikki – aivan kuten oopperassakin!

Pastoraalidraamassa oli keskeistä laulujen ja runomittaisten vuorosanojen vuorottelu ja niiden aiheet olivat usein rakkaustarinoita, jotka sijoittuivat idyllisiin maalaismaisemiin. Tyypillisiä henkilöhahmoja olivat neidot, nuorukaiset sekä antiikin tarustojen hahmot. Madrigaalidraamoille oli tyypillistä useiden madrigaalien lähettäminen peräkkäin madrigaalien muodostaessa tarinan.

Toisaalta oopperan juurina tai esimuotoina on pidetty myöskin keskiaikaisia jumalanpalvelusdraamoja. Näissä näyteltiin pyhimysten elämään sekä Raamattuun liittyviä kertomuksia. Esimerkiksi Hildegard Bingeniläisen sävellykset ovat oivallinen esimerkki tällaisista oopperoista, joiden juurien voidaan katsoa olevan jumalanpalvelusdraamoissa.

Intermediota voidaan kuitenkin pitää tärkeimpänä oopperan esi-isänä ja esimuotona. Lyhyesti sanottuna intermedio on lyhyt esitys. Sen tyypillinen esitysajankohta ajoittui puhedraamojen väliaikaan ja siinä korostuivat sekä rytmi että musiikki. Tarkoitus oli tarjota vastapainoa sellaisille näytelmille, jotka keskittyivät puheeseen. Pikkuhiljaa intemediat alkoivat tulla yhä suureellisemmiksi ja näyttämötekniikan keinoin niissä voitiin esittää esimerkiksi tarinoita hirviöistä. Esiintyjiä saattoi olla jopa reilu 400.

Italian barokkioopperan piirteitä

Barokin aikana ooppera oli suosittua Italiassa. Vuosisadan alkupuolella se toimi jopa yläluokan suojeluksen alaisena. Oopperan kaupallistuminen alkoi kuitenkin noin vuonna 1650 vaiheilla. Samalla oopperainnostus levisi aikaisempaa useampiin yhteiskuntaluokkiin. Julkiset oopperatalot alkoivat nousta suurten kaupunkien kaupunkikuvaan ja myös porvaristo pystyi hankkimaan pääsyliput niissä pidettäviin oopperoihin. Yleisö rakasti oopperalaulajien upeita suorituksia sekä hienoja lavasteita ja yllättäviä erikoistehosteita. Aaria-osat olivat erityisen suosittuja, joten niitä alettiin lisätä oopperoihin entistä enemmän. Alkoi myös diivojen aikakausi ja suosituimmat oopperadiivat pystyivätkin ansaitsemaan reippaasti enemmän kuin säveltäjät, joiden käsialaa oopperat olivat. Erityisen korkeat sopraanot sekä kastraattilaulajat olivat suosittuja äänialoja italialaisessa barokkioopperassa. Ei olekaan ihme, että espanjalaisessa barokkioopperassa on otettu vaikutteita juurikin Italiasta.


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *