Espanjalaisen oopperan varhainen historia

Espanjalaiseksi oopperaksi voidaan kutsua sekä oopperataidetta Espanjassa että espanjankielistä oopperaa. Maassa on esiintynyt oopperataidetta 1650-luvulta alkaen. Kerromme tällä sivulla oopperan ja barokkioopperan kehittymisestä Espanjassa.

Oopperan varhainen historia Espanjassa

Alussa ooppera kehittyi Espanjassa hitaasti, jos kehitystä verrataan Italiaan ja Ranskaan. Eräs syy oopperan hitaaseen kehitykseen oli se, että maassa oli vahvat perinteet puhutun draaman saralla. Tämän vuoksi osa kriitikoista oli sitä mieltä, että ooppera olisi puhuttua draamaa arvottomampi taidemuoto. Tällaisista epäilyistä huolimatta Espanjassa oli kuitenkin myös lauluperinnettä, joka loi hyvän pohjan myös oopperan kehittymiselle.

Libretti oli tyypillinen piirre varhaisimmille espanjalaisille oopperoille, jotka ilmestyivät näytöksiin 1650-luvulla. Eräs kuuluisimmista aikakauden oopperoiden kirjoittajista oli Calderón de la Barca, mutta myös Lope de Vega mainitaan kuuluisana varhaisimpien espanjalaisten oopperoiden kirjoittajana.

Aivan varhaisimmat espanjalaiset oopperat eivät kuitenkaan onnistuneet saavuttamaan suuren yleisön suosiota – ei ennen kuin balladioopperat ja koomiset oopperat luotiin. Espanjalaiset säveltäjät loivatkin aivan oman tyylinsä, jota kutsutaan nimellä zarzuela. Seuraavasta kappaleesta voit lukea tarkemmin, mitä zarzuela tarkoittaa.

Mitä zarzuela tarkoittaa?

Zarzuela on esp

anjalaisten säveltäjien luoma oma kansallinen oopperatyyli, jolle on luonteenomaista yhdistellä laulua ja puhuttua dialogia. Tämän oopperatyylin, zarzuelan, eräänä keskeisenä luoja pidetään Juan Hidalgo de Polancosia, joka sävelsi ensimmäisen tunnetun zarzuelan nimeltään El laurel de Apolo vuonna 1657. Tämä barokkizarzuela on yhdistelmä hienostunutta draamaa, oopperaa, suosittuja lauluja sekä tanssia. Siitä tulikin erittäin suosittu oopperalaji Espanjassa ja sen suosio kesti seuraavat 100 vuotta.

Oopperan kukoistus Espanjassa

Oopperan kukoistuskautena Espanjassa voidaan pitää 1700-lukua. Tuolloin maassa vaikutti kaksi loistavaa oopperasäveltäjää, Antonio Literes sekä Sebastián Durón. Oopperoissa saatettiin tänä aikana käyttää jopa kitaroita, mandoliineja, tamburiineja sekä kastanjetteja.

1800-luku nosti zarzuelan uudelleen suosioon

1800-luvun puolivälissä zarzuelan voidaan sanoa nousseen uudelleen suosioon. Samaan aikaan monissa muissakin maissa kansallismielisyys nosti päätään, mikä näkyi Espanjassa esimerkiksi zarzuelan uutena suosion kautena. Kansallismielisyyden noustessa haluttiin Espanjassakin palata omille kansallisille juurille, myös oopperassa, ja mikäpä olisikaan ollut oopperan osalta kansallismielisempää kuin Espanjassa luotu oopperatyyli zarzuela?


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *